Kirsimaria E. Törönen tulkitsee Modelling Poses -sarjassa kuvataiteen ihmishahmoja. Hän lainaa ja muokkaa, piirtää viivaa ja nautiskelee muodoilla. Taidehistorian merkkiteoksista lainatut hahmot eivät toistu sellaisenaan. Törönen tulkitsee niitä vapaasti. Ääriviiva vaeltaa ja piirtää hahmot ovelasti siten, että ne ovat helposti tunnistettavia, mutta silti uusia ja erilaisia.
Teräksestä tai mdf-levystä leikatut hahmot ovat materiaalistaan huolimatta ilmavia ja keveitä, ne asettuvat tilaan, hieman irti seinästä, kuin olisivat osa rakennusta.
Tottumus katsoa suorakaiteen muotoisia maalauspohjia istuu tiukassa. Muotoon leikattu teos tuntuu kiinteämmältä osalta tilaa, siihen tehdyltä ja sen omalta.
Törönen käsittelee Modelling Poses -sarjassa myös sukupuolen käsittelyä kuvataiteen aiheena. Alastomina malleina värjötelleet naiset saavat hänen tulkinnoissaan oman äänensä kuuluviin, objektit kasvavat subjekteiksi eikä kehoa ole pakko puristaa ahtaimpaan muottiin. Mukana on myös mieshahmoja, joista osa on päätynyt ilkosilleen kuin aikansa naispuoliset kollegat.
Teoksissa dekoraatio ja funktionaalisuus käyvät tiukkaa vääntöä. Teosten valmistustapa laserleikkaamalla sekä suhteellisen painavat materiaalit edellyttävät tarkkaa suunnittelua. Toisaalta aiheet antavat mahdollisuuden polveilevalle viivalle, joka karkaa seikkailulle ja rakentaa valo ja varjopaikkoja mallien vartalolle.
Botticellin ikoninen Venus ja Egon Schielen koskettava omakuva ovat esimerkkejä hahmoista, joiden muoto voi Törösen teosten näkemisen jälkeen muistua mieleen nimenomaan uutena versiona. Niin vahvoja viivalle perustuvat, mutta muuten pelkistetyt uustulkinnat ovat.
Veikko Halmetoja
Kirsimaria E. Törönen 