Jan Pohribný ja Kirsimaria E. Törönen ovat tehneet yhdessä teoksia jo vuosia. Kumpikin työskentelee pääsääntöisesti yksin, mutta he löytävät säännöllisesti perusteet taiteelliselle yhteistyölle. Silloin he yhdistävät tekemisen tavat ja luovat yhteisteoksia.

Pohribný on valokuvaaja, joka käsittelee kuvissaan maisemaa, mutta myös valokuvaa välineenä. Hänen teoksensa välittävät erilaisia tilakokemuksia ja saavat katsomaan maisemaa uudesta näkökulmasta. Hän käyttää kuvissaan keinovaloja, muokkaa maisemaa ja yhdistelee asioita yllättävällä tavalla. Dokumentaarisemmissa kuvissa maisema leviää panoraamana. Usein Pohribný on löytänyt siihen yllättävän kulman, joka keikauttaa realistisuuden illuusiota vinoon kuvien dokumentaarisuudesta huolimatta.

Chinaman, 2018

Töröstä voi luonnehtia piirtäjäksi, joka on irrottautunut paperilta ja kuljettanut piirtämisen mukanaan eri materiaaleihin ja myös tilallisiin teoksiin. Hän käsittelee teoksissaan taidehistoriaa tulkiten sitä uudestaan uudenlaisista näkökulmista. Hän työstää piirroksistaan reliefejä eri materiaaleista ja skaalaa niitä moneen kokoon. Muutaman sentin korkuinen hahmo kasvaakin ulkoseinässä kahdeksan metriä korkeaksi.

Yhteisteoksissa yhdistyvät Törösen reliefit ja Pohribnýn valokuvat. Törösen muotoilemat hahmot asettuvat valokuviin joko niiden pinnalle tai jo kuvaushetkellä osaksi maisemaa. Joissain teoksissa on käytetty molempia keinoja. Kuvan pinnalle asettuneet hahmot saattavat myös kasvaa valokuvan reunojen yli, ulottua kauas maiseman tuolle puolelle.

Törösen ja Pohribnýn yhteisteoksia voi tulkita jälkikuvina. Ne ovat osa muistia, häivähdys jostain nähdystä ja koetusta. Tämä muistumia muistuttava visuaalisuus hallitsee yhteisteosten estetiikkaa. Symbolinomaiset ihmisfiguurit ovat jättäneet jälkensä maisemaan, ja samalla tapaa kuin Pohribnýn valokuvissa myös yhteisteoksissa eri aikakaudet kerrostuvat.  Katsoja huomaa katsovansa jatkumoa, joka ei ole kovin sujuva vaan nyrjähtelee eteenpäin yhtä epätasaisesti kuin ihmiskunnan historia.

Törösen symbolit ovat tunnistettavia. Hän rakentaa välillä kuva-arvoituksia mutta arvoitukset ovat pikemminkin tiedostamattoman symboliikkaa kuin aitoja kysymyksiä. Viiva, joka piirtää esiin ihmishahmon, on tavanomainen mutta silti tai juuri siksi kaiken kuvataiteen alku. Teoksissa on havaittavissa primitiivisen taiteen merkistöjä ja ornamentillista dekoraatiota, mutta olennaista on se, miten hahmot ovat maisemaa vasten kuin luolamaalauksia tai graffitimaalarin merkkejä.

Figuurit ja maisema muodostavat yhdessä fiktiivisen maailman, joka on arvoituksellinen ja symbolistinen, mutta välillä myös humoristinen. Kaikkea ei ole sommiteltu ryppyotsaisesti vaan yhdistelmä kasvattaa omaa tarinaansa, missä on hauskoja oivalluksia ja jännittäviä yksityiskohtia. Yhteisteosten maailma on selvästi erilainen, kuin Pohribnýn ja Törösen omien teosten tunnelma. Yhteisilmaisu asettuu taajuudeltaan aivan omaan kohtaansa, sivuun maisemakuvaston totutuista konventioista.

Veikko Halmetoja
Taidekuraattori ja kriitikko