WHEN THE ARTIST EXITS, THE IDIOM REMAINS

Text by Silja-Maaria Aronpuro
Translation by Liina Härkönen

Kirsimaria E. Törönen’s artwork is already at its spot at the Camping Site exhibition of Art House Brander. It is a version of Portrait of Balzac, Auguste Rodin’s sculpture of the lauded French writer. The relief was created in 2019, its material powdercoated metal.Hence, the artwork is painted in the same way as the tractors in the field and is practically weatherproof. The black relief looks imposing on the okra-coloured shed wall, as if custom-made to compliment the black rainwater downpipe.

The piece is part of the series Modelling Poses that Törönen has been working on in recent years. The series features reinterpretations of art history and details of various artworks. They are modelled after artworks that have come to mean a great deal for Törönen, and she has viewed each original artwork personally. One can’t create a personal interpretation based on a photo or a postcard, but face-
to-face time with the artwork is needed. Törönen also always researches the artist and the era when the artwork was born. She is
interested in the life of the classics in the now.

Balzac is a rare male figure in the Modelling Poses series. In most of the other works in the series, Törönen has reinterpreted female figures as subjects of the gaze, and the series studies gender through social representation and queer theory. However, Törönen is not a fan of simplifications or theses set in stone; the world is too interesting for anything like that. That’s why she has also included a couple of male figures, Balzac and the Austrian painter Egon Schiele. In a certain sense, each artist is also always drawing a self portrait.

Törönen received an academic, even old-fashioned education in what is now the Willem de Kooning Academy in Rotterdam. She graduated as a printmaker, but hasn’t practised that much traditional printmaking since graduation. What she did pick up from her studies was the idea of the mark made in metal and of repetition. Drawing has also travelled along in her art.

Drawing and the idiom are indeed the primary starting points of her artworks. Törönen sees herself as a draughtsman and hopes that what is recognized from her artwork is rather her idiom, original way of drawing, than the name of the artist. Although her artworks of recent years have been relief-like, Törönen would not characterize herself as a sculptor. The draughtsman’s art merely happens to pop out as flat reliefs licking the surface of the wall. This mode of creation harks back to the Middle Eastern calligraphy culture and mostly Islamic art, where the image has a very different significance. Törönen grew fond of the Middle Eastern culture as a child when her family lived in the region due to her parents’ work.

Another important starting point and point of reference for Törönen is art history. She describes her process as a kind of translation, where the original artwork is translated into a new time and material. As with translating text, the most important thing is to understand the original, so that you can realize it in a new language. Even though the internet is full of images of artworks, and it is possible to visit museums virtually, it is important for Törönen to visit the piece in person, in a space dedicated to art, where she can encounter the artworks and really focus on them.

Ultimately, the theories and techniques applied are merely tools for an artist, and what is essential for the viewer is the end result attained with these tools. Indeed, Törönen questions how useful it is to explain the background of an artwork to the viewer, because her aim is always to make something very aesthetic and beautiful. In the end, the experience of an artwork always takes shape between the artwork and the viewer, and it is not helpful if the artist is yammering in their ear. The artist must trust the viewer and their interpretation, and that’s what Törönen wants to allow space for. When a piece is finished, she likes to step back from it and exit hastily to stage left. The finished artwork has to survive on its own.

Törönen characterizes her approach to artistry as more non-Western, wanting to efface herself from the finished artwork. Her aim is to be an artisan, like those tinkering with brass in a bazaar; it’s nice if a bowl is good enough, but there’s no use in thinking about who made it. Although of course, as the artworks are sold, one needs to etch their initials somewhere.

Images: Balzac, 2019 powdercoated metal, height 185 cm
Installation view from Galleria Saskia, 2020
Photo by Sami Funke/Studio Funke

The text has originally been produced for the contemporary art exhibition Leirintäalue – Camping Site 2023, published with
permission by author.

KÄDENJÄLKI JÄÄ, KUN PIIRTÄJÄ HÄIPYY TAKAVASEMMALLE

Teksti: Silja-Maaria Aronpuro

Kirsimaria E. Törösen teos on jo paikallaan Leirintäalueella. Se on versio Auguste Rodinin tekemästä Ranskan kansalliskirjailijan Honoré de Balzacin muotokuvasta. Reliefi on valmistunut vuonna 2019, ja materiaali on pulverimaalattua metallia. Teos on siis maalattu samalla tavalla kuin traktorit pellolla ja kestää säätä hyvin. Musta reliefi näyttää komealta piharakennuksen okran värisellä seinällä ja on kuin mittatilaustyönä tehty mustan sadevesirännin viereen.

Teos kuuluu Modeling Poses -sarjaan, joka on ollut Törösellä työn alla viime vuodet. Sarjan teokset ovat uudelleentulkintoja taidehistoriasta ja eri teosten yksityiskohdista. Esikuvina on teoksia, jotka ovat tulleet merkitsemään paljon Töröselle itselleen, ja hän on käynyt katsomassa jokaista paikan päällä. Omaa tulkintaa ei voi tehdä kuvasta tai postikortista, vaan teoksen kanssa pitää viettää aikaa. Törönen perehtyy myös aina taiteilijaan ja aikakauteen, jossa teos on syntynyt. Häntä kiinnostaa klassikkojen elämä nykyhetkessä.

Balzac on Modeling Poses -sarjassa harvinainen mieshahmo. Useimmissa sarjan teoksissa Törönen on tulkinnut katseen kohteena olevia naishahmoja, ja sarja tarkastelee sukupuolta sosiaalisen representaation ja queer-teorian kautta. Törönen ei kuitenkaan tykkää yksinkertaistuksista tai kiveen hakatuista teeseistä, maailma on sellaiseen liian kiinnostava. Siksi mukaan on päässyt myös muutama mieshahmo, Balzac ja itävaltalainen taidemaalari Egon Schiele. Tietyssä mielessä jokainen taiteilija piirtää toki myös omakuvaa.

Törönen kertoo saaneensa akateemisen ja vanhanaikaisenkin koulutuksen Rotterdamin kuvataideakatemiassa. Hän on valmistunut graafikoksi, mutta ei ole valmistumisen jälkeen juuri tehnyt perinteistä grafiikkaa. Pikemmin koulutuksesta on tarttunut mukaan ajatus metalliin jätetystä jäljestä ja toistamisesta. Myös piirtäminen kulkee edelleen mukana teoksissa.

Piirtäminen ja kädenjälki ovatkin teosten tärkeimpiä lähtökohtia. Törönen mieltää itsensä piirtäjäksi ja toivoo, että hänen teoksistaan tunnistetaan pikemminkin kädenjälki, omintakeinen tapa piirtää, ennemmin kuin tekijän nimi. Vaikka viime vuosina on syntynyt reliefimäisiä teoksia, Törönen ei kutsuisi itseään kuvanveistäjäksi. Piirtäjän teokset vain sattuvat pulpahtamaan esiin litteinä, seinän pintaa nuolevina reliefeinä. Tekotapa juontuu Lähi-idän kalligrafiakulttuurista, ja yleensä islamilaisesta taiteesta, jossa kuvalla on hyvin erilainen merkitys. Lähi-idän kulttuuri tuli Töröselle läheiseksi lapsuudessa perheen asuessa alueella vanhempien työn vuoksi.

Toinen tärkeä lähtökohta on taidehistoria, johon kaikki Törösen teokset viittaavat. Hän kuvaa työskentelyään eräänlaiseksi kääntämiseksi, jossa esikuvana oleva teos tuodaan uuteen aikaan ja materiaaliin. Kuten tekstiä kääntäessä, tärkeintä on ymmärtää lähtöteosta, jotta sen voi toteuttaa uudella kielellä. Vaikka nykyään netti on pullollaan teoskuvia ja museoissa voi vierailla virtuaalisesti, Töröselle on tärkeää mennä paikan päälle, asialle pyhitettyyn tilaan, jossa voi kohdata teokset ja keskittyä niihin.

Pohjimmiltaan sovellettavat teoriat ja tekniikat ovat kuitenkin vain taiteilijan työkaluja, ja katsojan kannalta olennaista on niillä syntyvä lopputulos. Törönen kyseenalaistaakin sen, miten paljon teoksen taustoja kannattaa ylipäänsä avata katsojalle, koska hänen tavoitteenaan on aina tehdä jotakin hyvin esteettistä ja kaunista. Lopulta teoskokemus syntyy aina teoksen ja katsojan välillä, eikä siinä auta, jos tekijä lätisee vieressä. Tekijän pitää luottaa katsojaan ja tämän tulkintaan, ja sille Törönen haluaa antaa tilaa. Kun teos valmistuu, hän haluaa ottaa etäisyyttä ja juosta takavasemmalle. Valmiin teoksen pitää tulla toimeen omillaan.

Törönen luonnehtii lähestymistapaansa taiteilijuuteen pikemmin ei-länsimaiseksi ja haluaa häivyttää itsensä valmiista teoksesta. Tavoitteena on olla käsityöläinen, kuin basaarin messinginkilkuttaja: kiva, jos kippo kelpaa, turha miettiä sen tekijää. Toki viimeistään sitten, kun teoksia myydään, niihin pitää raaputtaa omat nimikirjaimet johonkin kohtaan.

Kuvat: Balzac, 2019 pulverimaalattu metalli, korkeus 185 cm
Ripustuskuva Galleria Saskia, 2020
Teoskuva Sami Funke/Studio Funke.

Teksti on tuotettu osana Arthouse Branderin Leirintäalue 2023 nykytaidenäyttelyä, teksti julkaistaan kirjoittajan luvalla.