Keskieurooppalaisen korvaan suomalaisen taiteilijan Kirsimaria E. Törönen-Ripatti (s.1969) nimi kuulostaa palapeliltä. Palapeliltä, joka sisältää arvoituksen. Viesti maasta Suomi on kuulunut Prahan Scandinavian House’ssa ja Vernon galleriassa. Vuotta myöhemmin hänen töitään nähtiin myös Prahan Tina B Contemporary Art festivaalissa.
Labyrintti on Törönen-Ripatti teosten tunnusmerkki. Katujen ja teiden verkko josta syntyy unenomaisia kaupunkialueita. Vaikkakin ne ovat ajatusleikki, joiden syntyprosessi on monimutkainen (viittaukset muinaisiin kulttuureihin, kalliomaalauksiin, uhripaikkoihin, rituaaleihin, katedraaleihin). Kadonneet, osin hävinneet maisemat, joissa ankkuroimaton, maaninen suunniltaan oleva mieli vaeltaa. Sen syke tuottaa tärkeän pisteen – aseman – maanalaisen kohtauspaikan – piazzan kaikkialle, josta lähtevät yhdistävät viivat joka suuntaan palatakseen uudelleen kierrokselle. ”Kaupunki” kasvaa, sen ääriviiva avautuu ulospäin, täyttää syntyneet geometrisen muodon (suorakulma, ympyrä) ainoastaan hajotakseen sen alta aikayksikön peittääkseen sen uudella kerrostumalla liikettä.
Metallimatriiseiksi muunnetut labyrintit ovat erikoislaatuisia. Ne saavuttavat uuden ulottuvuuden, jossa on tietty arkaainen kuormitus. Matriisista nousee historialliseen matriisiin kaiverrettu viesti – jalo metalli. Labyrintit omaksuvat metallin kiillon, värin syvyys vaihtelee jatkuvasti valon muuttuessa. Ne heijastavat ympäristönsä koska metallimatriisi on itsessään peili.
Ei ihme, että tekijä tuntee yhteenkuuluvuutta Prahan kanssa. Maailmassa on harvoja niin historiansa läpäisemiä, rakenteeltaan ja ulottuvuuksiltaan monikerroksisia, historialtaan niin tiivistä ja legendojen värittämää kuin Ripellinin sokkelo – Praha.
Petr Vanous
taidekriitikko
Kirsimaria E. Törönen 