”532”

Näin vaalivuonna on hauska yhteensattuma päästä tekemään paikkasidonnainen installaatio kunnantaloon. Kunnantalo on perinteisesti mielletty arvokiinteistöksi, yhdeksi paikkakunnan rakennetuista käyntikorteista. Kirkko, kunnantalo, terveyskeskus, koulurakennus …. nämä tilat ovat sisältäneet yhteisön elämälle keskeiset toiminnot. Pappi, kunnanjohtaja, lääkäri, opettaja …. arvostettuja ammatteja, joita hoitaneet ihmiset ovat olleet yhteisönsä keskeisiä toimijoita.

Ainakin minun lapsuudessani. Miten tänään?

Yhteisöllisyys muuttaa muotoaan. Digitaalisuus muuttaa toimintatapoja. Maailma, informaatio, asiakokonaisuudet koetaan pirstaleisiksi. Toisaalta muutos luo uutta ja käytännöllistä. Vanhempi sukupolvi haikailee kunnanlääkärin perään, joka hoiti kuntalaiset kehdosta hautaan. Reseptin uusiminen digiklinikalla hoituu jo omalta sairasvuoteelta.

Ennen oli kaikki paremmin. Vai oliko? Hallinon ja palveluiden keskittyessä yhä suurempiin yksiköihin entiset arvokiinteistöt etsivät uusia käyttötarkoituksia arkipäivän saadessa uusia muotoja. Verkkoyhteys oppilaitokseen, terveyspalveluun tai viranomaiseen tekee monesta tilasta tarpeettoman … kunnes ne löytävät uuden funktion.

Luettelo Suomen kuntanumeroista koostuu 997 numerosta. Aikoinaan kuntia oli siis lähes tuhat. Nastolan kuntanumero on 532. Tunnettuja Nastolalaisia löytyy naisasianaisesta urheiluselostajaan ja ravihevoseen. Ei tarvitse pitkään googlata löytääkseen kuvan formulakuskista osallistumassa kotikuntansa tapahtumaan. Paikan merkitys ihmiselle on ilmeinen, vaikka monella kunnan raitilla mietitään varsinkin näin vaalivuonna olemassaolon edellytyksiä.

Kesänäyttelyihin liittyy monta ihanaa muistoa. ”Kesänäyttely” tuo mieleen takapenkillä nahistelut, ikimuistoiset taide-elämykset, eväsrasiat ja jäätelöt, joilla meidät välillä lahjottiin kärsivällisiksi. Äiti kuljetti meitä lapsia kesäisin erilaisissa kesänäyttelyissä. Valtakunnallisesti merkittävien ohella (niissä piti olla hiljaa ja käyttäytyä) kolusimme myös (huomattavasti äänekkäämmin) piha-aittoja, navettojen ylisiä, puutarhoja. Suomalaiseen tapaan useassa kulttuurikohteessa sai ainakin oheistoimintona nauttia kahvia, mehua ja pullaa.  

Yritän huomioida eri-ikäiset ja eri syistä näyttelyyn saapuvat katsojat. Pyrin tekemään teoksesta helposti katsottavan ja koettavan. Lähtökohdaksi otin ajatuksen paperista, niistä ”tärkeistä” papereista, joita kunnantalossa on syntynyt. Omalta työhuoneelta etsin vastaavia papereita. Valmistelin installaatiota leikkaamalla paperitöitäni noin sentti x sentti kokoisiksi paloiksi. Yksitellen liimaamalla valmistin niistä ”mosaiikkilevyjä”. Leikatessa paperia ehtii miettiä monenlaista; kuinka paljon entisissä kunnissa on mennyt paperia silppuriin, kuinka monen metsäpalstan verran paperia on käytetty dokumentoidessa niitä päätöksiä, lausuntoja ja tiedonantoja, jotka ovat ohjanneet elämää. Teokseen upotetut qr-koodit johdattelevat verkkosivuille, joita selailin suunnitellessani teosta. Nastolan kunnantalolla käytössä ollutta toimistokalustoa ja -tarpeistoa olen hyödyntänyt teoksessa, kuin myös ”oman toimistoni” paperisilpusta valmistamiani mosaiikkilevyjä. Valkoinen väri viittaa perinteisen taiteen esittelytilan valkoisina pidettyihin pyhiin seiniin …. kenties nekin joutavat uudelleen arvotettaviksi?

Toivon teokseni ”532” olevan esteettinen elämys, josta eri-ikäiset ihmiset löytävät useammallekin kerralle katsomista ja olevan jollekulle kenties ensimmäisiä kesänäyttelyitään koluavalle se kohtaaminen, joka kannustaa ensi kesänä lähtemään uudelle näyttelyvierailulle.

Mikkelissä, 15.5.2019
Kirsimaria E. Törönen